Homma käyntiin kaatamalla seinä

Syyskuussa 2013 palattiin remonttiarkeen. Talon toiselta puolelta kaatui ensimmäiseksi pala seinää, niin että vain pystytolpat jäivät. Vaurioitunut sokkeli vaati paikkaamista ja mädäntyneet rakenteet uutta puuta. Talon ulkovuorilaudoitus oli aikanaan uusittu, mutta alkuperäinen laudoitus oli jätetty uuden alle.

Toisella puolen taloa suurin yllätys oli, ettei rakenne ollutkaan hirttä, vaikka kuntokartoitusraporttikin niin väitti. Rankarakenne oli eristetty olemattomalla purupaksuudella, joka kaiken lisäksi oli painunut aikojen saatossa. Niinpä koko seinä purettiin ja lisättiin eristevahvuutta. Samalla saatiin alaosan vauriot ja murtunut sokkeli korjattua.

Päälle painava syksy pisti vauhtia tekemiseen, sillä seinät piti saada umpeen ennen säiden kylmenemistä. Ehkä akut oli saatu ladattua kesäloman aikana, sillä kuvakansion selaaminen ei palauta mieleen erityisiä tuskan tuntemuksia. Motivaation löytymisessä kenties auttoi täydellinen nollaus, jonka kesäloman laiskottelu mahdollisti. Tällaisissa tunnelmissa siis venytettiin työpäivää tasan kaksi vuotta sitten. 

Purkuhommissa. Lautarakenteen ureavaahtoa ei kannata pelästyä. Se on vanhaa lisäeristettä, joka on ruiskutettu ulkoseinän kautta.

Runkorakenteet kaipaavat tervettä puuta ja vahvistusta. Purueriste vaihdetaan ekovillaan ja samalla eristepaksuutta lisättiin.

Maa on noussut hälyttävän lähelle talon puuosia. Piha kaivetaa ja salaojitetaan myöhemmin.

Sokkelia on vahvitettu ja betonin sekä puuosien väliin asennettu bitumikaistale kosteuskatkoksi.

Tuulensuojelevyn päälle asennetaan rimotus ennen ulkolaudoituksen kiinnittämistä.

Rentouttavampaa kuin jooga

Kevään 2013 remonttikuvia katsellessa tulee suorastaan haikea olo. Kaksi vuotta sitten toukokuussa käynnistyi talon toisen puolen remontti purkutöillä. Olimme päässeet muuttamaan seinän toiselle puolen eikä enää tarvinnut seilata kahden paikan väliä. Töitä sai tehdä ilman aikataulupaineita ja osaamistakin oli kertynyt matkan varrella. Kaikki yllätykset eivät enää kuumottaneet samalla tavalla kuin remontin käynnistyessä.

Talon toisella puolella sijaitsee kaksi huonetta. Vanhaan hyvään aikaan tupa ja kamari muodostivat kokonaisen asunnon. Ajan saatossa nurkat olivat rapisseet ja eristeet valahtaneet. Seinistä purettiin tuskin kymmenen sentin eristevahvuutta sahanpurua, lattiasta vähän enemmän. Suurin yllätys talon toisella puolella oli rankarakenne, joka ei selvinnyt edes kuntokartoituksessa (että semmosta).

Nämä kuvat ovat ainoat, jotka olen ottanut toukokuussa 2013. Aika kului enemmänkin fiilistellessä kuin vasaran varressa. Remppa on mahtista, kun ei tarvii ressata. Mitenköhän lyhyt on ihmisen muisti tässä viisaudessa? Se nähdään tulevana kesänä, kun Tikkumäki hiljenee ja suuntaamme jälleen pöndepaskiksellemme, joka onkin varsinainen kunnostajan painajainen. Tein paikasta päivityksen viime lokakuussa. Voit kurkata ja kauhistella täältä!

Tässä pikkuhuoneen eli entisen tuvan lattia purettuna.

Ikkunan alla seinässä näkyy vanhanajan hyödytön lisäeriste, jota on truutattu ulkopuolelta.

Työkalulaatikossa ei mikään taatusti ole järjestyksessä.

Siivouksen jälkeen voi alkaa uuden rakentaminen.

Tästä on poistettu pikkueteisen ja vanhan tuvan välinen seinä.

Makkarista näkymä pikkuhuoneeseen.

Purkurauta heilumaan vol. 2

Huhtikuussa 2013 Tikkumäessä ryhdyttiin jälleen purkuhommiin. Remontti eteni talon toiselle puolelle, joka on aikanaan toiminut pienen talon toisena asuntona. Puramme jälleen vanhan pois kerros kerrokselta, jotta näemme, millaisessa kunnossa talon rakenteet ovat.

Ensimmäiseksi valmistuneella puolella taloa kohtasimme raskaita yllätyksiä, kun keittiön ikkunan alta paljastui täystuho, Hirret olivat kadonneet koko ikkunanalusmatkalta jo vuosikymmeniä sitten. Näistä epätoivon hetkistä voit lukea aiemmasta postauksestani klik!

Ensimmäinen yllätys toisella puolen taloa on runko, joka ei olekaan hirttä. Laajennus on tehty 30-luvulla rankarakenteisena ja eristetty purulla. Seinäeristeet ovat vuosikymmenten kuluessa painuneet ja eristevahvuus on onnettomat kymmenen senttiä. Nopeasti käy selväksi, että edessä on perusteellinen remontti, jossa käytännössä kaikki on rakennettava uusiksi.

Remonttiin vol. 2 lähdettiin asetelmista, jossa olimme saaneet kamppeemme Tikkumäkeen ja päässeet kahden asunnon loukusta. Paineet saada talo asuttavaan kuntoon eivät enää painaneet mieltä ja remonttia saisi tehdä motivaation mukaan. Tästä siis homma jälleen käyntiin!

Seuraavaksi siis työnalle vasemmalla näkyvät huoneet.

Makuuhuoneen lähtötilanne on tämä.

Tästä keittiöstä tulee pikkuhuone.

Lattiasta löytyvät sanomalehdet viittaavat laajennuksen rakennetun 1930-40-lukujen taitteessa.

Aikakausien hävittäminen kauhistuttaa, mutta purkaminen on ainoa tapa selvittää rakenteiden todellinen kunto.

Suomen historian approbatur.

Muovimattojen alta löytyy puulattia, joka ei ole putsattavissa kohtuullisella vaivalla.

Pinkopahvikaton alta ei löydy paneelikattoa.

Rouheita lankkuja, mutta puuttuvat osasta lattiaa, joten ei pelastettavissa.

Tulisijat ja ikkunat jäävät ainoiksi alkuperäisiksi elementeiksi huoneissa.

Kivoja ja vinoja löytöjä

Huhtikuussa 2012 Tikkumäen remontti etenee keittiöön, joka kuuluu talon vanhimpaan yli satavuotiaaseen osaan. Lattiaa peittävät muovimatot, kattoa puristelevyt ja seiniä kulahtaneet tapetit. Keittiössä on vaatimaton kaapisto ja liesi, mutta ei vesipistettä. Tilan helmi on vanha puuhella.

Koska ulkoseinässä on voimakas kallistuma, on selvää, että keittiö on purettava rungolle. Toistaiseksi kukaan ei ole osannut selittää, mistä kallistuma johtuu. Naapurin mukaan seinä on joka tapauksessa ollut yhtä vinossa 40 vuotta eli yhtä kauan kuin naapuri on sitä katsellut. Merkit sisäkatossa tai tapeteissa eivät viittaa ongelman pahentuneen.

Muovimattoja kuoritaan useita kerroksia kunnes alta löytyy rouhea lautalattia. Katosta puristelevyjen ja pinkopahvien alta paljastuu vihreä paneelikatto. Kaikki mieluisia löytöjä.

Naulojen nyppiminen katosta ja lattiasta on vähemmän terapeuttista puuhaa.

Tieteen ja taiteen sääntöjen mukaan vanhat kerrostumat tulee säilyttää vanhan talon remontissa, Tikkumäessä kerrokset joudutaan purkamaan, jotta nähdään rungon vauriot tarkemmin.

Keittiöstä lähtee jälleen säkkikaupalla purkujätettä kaatopaikalle. Vasta myöhemmin meille selviää, että katon puristelevyt ovat käypää kierrätystavaraa ja niitä myydään muun muassa Wanhan wallankumouksessa Turussa. Hieman myöhemmin levyjä oikein erikseen kysellään meiltä korvaamaan kosteusvaurioisen katon jälkiä.

Keittiön pintojen alta löytyvistä, tunnattavissa olevista materiaaleista ollaan Tikkumäessä innoissaan. Ilo on kuitenkin lyhytaikainen, sillä pian ollaankin taas rakenteellisten ongelmien parissa. Kirjoitan myöhemmin siitä, miten Tikkumäessä pohditaan, pitäisikö koko paska vain polttaa yön pimeinä tunteina. 

Virhearviointeja

Kuistin seinäkoolauksista joudutaan lopulta uusimaan yli puolet ja kattokoolauksistakin kolmannes. Kuistin ulkoseinän betonisokkelissa on vaurioita, jotka on paikattava. Alin hirsikerros talon rungosta on paikoin lahoa ja se poistetaan.

Tuemme hirsikehikkoa kivillä, sillä korvaushirttä on turha veistellä seinään, joka jää betonin alapuolelle, kun lattia aikanaan valetaan oikeaan korkeuteen. Koska talo sijaitsee rinteessä, ei kuistia ole mahdollista tehdä rossipohjaiseksi kuten muut talon lattiat. Kiven ja hirren väliin laitamme bitumia suojaamaan hirttä maakosteudelta.

Remonttiviikolla neljä asennamme ulkoseiniin tuulensuojalevyt. Koemme ensimmäisiä onnistumisen tunteita, kun selkeä työvaihe uutta valmistuu.

Hirsirunko tuettiin ennenvanhaan kivillä. Tapa on yhä käyttökelpoinen.

Kuistin rungsta muistuttavat lopulta vain alkuperäiset ikkunat.

Takaisin sisätöihin. Rimotus ja ulkolaudoituksen asentaminen saavat odottaa kevättä.

Jälkikäteen ajatellen olisi ollut viisaampaa purkaa koko kuistiosa ja rakentaa se uudelleen. Käytännössä kuistista ovat alkuperäistä vain ikkunat, kun kattokin aikanaan uusitaan. Purkaminen olisi säästänyt sekä aikaa, että vaivaa. Ajatus ei kaksi vuotta sitten tullut mieleenkään, koska remontin tavoitteena on säilyttää kaikki mahdollinen ja joskus mahdotonkin.

Seuraavaksi Tikkumäessä ryhdytään etsimään käytettyä betonimyllyä. Kuistin sokkeli kaipaa paikkausta ja betonimyllylle tulee olemaan tarvetta projekteille maalla ja kaupungissa. Kun mylly löytyy, käymme läpi sokkelin korjauksen vartissa valmista -hengessä.

Oikeissa töissä

Ensimmäisen remonttiosan eli eteisen ja pesutilojen purku alkaa olla päätöksessä kolmannella remonttiviikolla. Toimistotyöläinen alkaa päästä jyvälle, mitä tarkoittaa ruumiillinen työ. Lattialautojen alta paljastuneita kivenmurikoita on lastattu peräkärryyn tuhansia kiloja. Hiekkaa on lapioitu kuutiotolkulla, jotta lattia saadaan eristettyä ja valettua. Kaikki on tehty käsityönä.

Ulkolaudotus on purettu, sillä pinnassa on hengittämätön lateksimaali. Naapurin Aimo on ottanut urakakseen pieniä purkamisesta syntyneen puujätteen, jolla lämmitämme taloa. Lautaa ajetaan sirkkelin läpi satoja metrejä ja iloitaan ilmaisesta energiasta. Remontin edetessä tulemme miettimään usein, ostimmeko sittenkin sadalla tuhannella eurolla polttopuuta.

Lateksimaalilla maalattu ulkolaudoitus saa lähteä, sillä arvioimme maalin poistamisen liian työlääksi.

Kuistin koolauksia joudutaan uusimaan ja lisäämään.

Kuistiosasta on jäljellä vain katto, kun uudelleenrakentaminen alkaa. Filosofianamme on korjata ja entisöidä, mutta lähes kaikki näyttää menevän uusiksi jo ensimmäisessä työvaiheessa. Ensimmäiseen rautakauppalistaan kirjataan puutavaraa koolauksiin, tuulensuojalevyä ja ekovillaa.

Ennen kuin rakennustarvikkeet ovat saapuneet, tehdään vielä kirvesmiehen vala. Se tapahtuu väsyneenä sunnuntaina, kun Jukka hyppää alas tikkailta suoraan neljän tuuman naulan päälle. Naula uppoaa syvälle kantapäähän ja Tikkumäestä lähdetään päivystykseen ambulanssinnopeudella. Seuraavalla viikolla Tikkumäkeen ilmestyvät työturvakengät kokoa 43 ja 39.

Ihmiskoe alkaa

Eteisen ja pesutilojen pintamateriaalien kuoriminen paljastaa karun totuuden: tilojen eristys on olematon. Eteisen muovimattojen ja puulattian alla on pelkkiä kivenmurikoita, ei edes sahapurua. Seinissä puolestaan on noin kymmenen sentin purueristys, joka sekin on painunut kasaan. Tuulitunnelin lämmittämisen sähköllä on tarvinnut maksaa maltaita.

Eteisen katon puhdas sahanpurueriste otetaan talteen myöhempää käyttöä varten.

Positiivinen yllätys on, että pesutila on kuiva. 80-luvulla rakennetussa pesuhuoneessa ei ole minkäänlaista kosteuseristettä, ja seinissä sekä lattiassa on muovipinnoite. Kuiva kylpyhuone on helpotus, koska suihku on vasten talon vanhan osan hirsirunkoa. Pesuhuoneessa on talon ainoa vesipiste, ja kaikesta päätellen vettä on käytetty hyvin säästeliäästi.

Osassa kattorakenteita ja seinän koolauksissa näkyvät vanhat kosteusvauriot. Vaurioiden aiheuttaja on ehditty jossain vaiheessa korjata. Naapurin Aimo muistelee, että Tikkumäen katto on uusittu 90-luvulla. Kun nuhjuista ja maaleiltaan lohkeillutta kattoa katsoo, on vaikea uskoa, että työ on tehty vain kaksi vuosikymmentä sitten.

Eteisen ja pesutilojen remontointi edellyttää pitkälti tilan rakentamista uudelleen. Vaurioituneet rakenteet on korvattava uusilla, seinien eristysalaa kasvatettava ja maata lapioitava useita kuutioita, jotta lattiaan saadaan kunnon eristeet. Säilyttämisen arvoista ovat vain uloimmat ikkunat, lattialaudat ja kattopaneelit, vaikka ovatkin pieninä pätkinä lähinnä jämätavaraa.

Lattian alta löytyy peräkärryittäin kiven murikoita.

Vanhoja koolauksia korvataan uusilla.

Hometalopelkoja

Työ Tikkumäessä alkaa saunan, pesuhuoneen ja eteisen purkamisella. Tartumme purkurautoihin täynnä epärealistisia toiveita. Muuttoa alkaisimme suunnitella heti, kun pesutilat ovat valmiina. Ehkä jo kesän kynnyksellä.

Purkaminen etenee vauhdilla, sillä 80-luvulla rakennetun pesutilan pintamateriaaleissa on lopulta vähän säilyttämisen arvoista. Saunan oven voimme ehkä hyödyntää tuunaamisen jälkeen.

Purkutyömaan sääntö numero yksi on irroittaa ehjänä kaikki mahdollinen.  Vaikka et itse arvosta vanhoja listoja, retrohanaa tai pesuhuoneen ovea, joku muu löytää niille käyttöä. Havaitsimme jo varhaisessa vaiheessa remonttia, että tori.fi on kanava, jossa kaikki käy kaupaksi, kunhan hinta on kohdallaan. Myy siis mieluummin hana vitosella kuin kärräät käypää tavaraa kaatopaikalle.

Ensimmäiset ylimääräiset sydämentykytykset koetaan, kun pintamateriaalien takaa alkaa löytyä epämääräistä valkoista höttöä. Ensin sitä löytyy saunan katonrajasta, myöhemmin eteisen seinistä. Ensimmäisenä mieleen tulee home, vaikka missään ei näy kosteutta.

Rintamamiestalo-sivuston keskustelut antavat viitteitä, että kyseessä on menneiden vuosikymmenten ureavaahtoeriste. Kauppamiehet kiersivät vanhoja taloja kaupaten lisäeristystä, joka tuupattiin rakenteisiin poraamalla reikä seinään ja laittamalla vaahto perään. Ureavaahto oli aikansa villitys, jolla saavutettiin lähinnä tilapäinen apu. Aikaa myöten eriste kutistuu ja muuttuu pölyksi. 

Kirvesmiestuttavamme, jolla on kokemusta vanhoista taloista vahvistaa epäilymme ureavaahdosta oikeiksi. Ensimmäisestä järkytyksestä on siis toivuttu Tikkumäessä, mutta seuraavat vastoinkäymiset odottavat jo nurkan takana. Pysy mukana, niin podetaan yhdessä remppatuskaa.