Askartelemalla maaliin

Kuvat alkavat käydä vähiin remonttialbumissa keväällä 2014. Se tarkoittaa sitä, että Tikkumäen remontti sisätiloissa alkaa olla valmis.

Kaksi vuotta sitten maaliskuussa viimeistelimme talon toisen pään remonttia, ja kannoimme vihdoin sängyn makuuhuoneeseen. Elintilamme kaksinkertaistui lisäneliöiden myötä, ja olohuoneessakin alkoi näkyä paljaita kohtia lattiasta. Lumi suli puutarhasta, ja mielessä alkoi jo pyöriä talon ulkokuoren remontti. Vanha lateksimaalilla maalattu ulkolaudoitus saisi lopullisesti kyytiä, kun verhoilu vaihdetaan uuteen. Samalla asennetaan tuulensuojalevyt lisäeristykseksi.

 

Tänä keväänä blogissa siis seurataan Tikkumäen ulkokuoren remonttia vuonna 2014. Hommat eivät ole valmistuneet parissa vuodessa, sillä parhaillaankin odotamme lumien sulamista, jotta pääsemme asentamaan rakennustelineet ja jatkamaan talon maalausta.

Käykää muuten kurkkaamassa remppakulut-välilehteä. Olen täydentänyt sinne taas muutaman kuukauden remppakulut. Jos ihailit makuuhuoneen diy-vaatekaappeja viime postauksessa, olet ehkä kiinnostunut niiden hinnasta. Laskelmieni mukaan kaapit maksoivat kokonaisuudessaan 530 euroa.

Makuuhuone alkaa olla valmis pistokkeiden asentamista lukuunottamatta.

Sähköjohto kätketään kuparijohtoon.

Vaatekaapin hylly saa pintaansa jämämaaleja.

Pojat testaavat ihkaoikeaa sänkyä, joka vihdoin kannettiin makuuhuoneeseen.

Jotain erilaista: diy-vaatekaappi

Haaveiletko vaatehuoneesta? Niin minäkin. Totuus kuitenkin on, että harvalla on vanhassa talossa mahdollisuus sellaiseen ylellisyyteen.

Olemme asuneet aina vanhoissa asunnoissa, joissa kaappitilasta on krooninen puute. Tarkoitan siis aidon oikeasti puute. Tikkumäessä päätimme pyhittää makuuhuoneesta kokonaisen seinän mitan kaappitilalle. Arvelimme, ettemme koskaan enää tulisi tuntemaan ahdistusta riittämättömästä kaappitilasta ale-jakuille ja liian pieneksi jääneille tuulihousuille. Väärässä olimme.

Kaikesta huolimatta iloitsen yhä makuuhuoneen kaapeistamme, jotka muuten ovat kaksi vuotta myöhemmin edelleen viimeistelyä vailla. Kaapistokatalogit eivät oikein sytyttäneet ja niinpä ideoimme oman versiomme vanhoista peiliovista.

Ensin metsästimme netistä neljää samanlaista vanhaa peiliovea. Kun sellaiset vihdoin löytyi Somerolta, emme hintaa kyselleet vaan hyppäsimme autoon. Taisi olla 200 euron kauppa, kun löimme rahat jobbarin käteen helsinkiläisestä arvotalosta puretuista ovista. 

Ovien leveys stemmasi täydellisesti seinätilaan, johon Jukka rakensi kaapistolle rungon. Rapsutin ovista puupinnan osin näkyviin ja hioin ne kevyesti. Kaappien sisään asensimme vaatetangon ja rakensimme hyllyjä, jotka maalasimme huvikumputyyliin eri värein maalinjämistä.

Ovenkahvat ovat kaksi vuotta myöhemmin vielä hakusessa. Ehkä ensi kesän kirppiskierroksella otan asiakseni etsiä neljä samanlaista kahvaa. Siitä tulee tuurikauppaa.

Tästä alkaa rungon kasaaminen.

Ovet pihaverstaan kautta asennukseen.

Venkuraisia ovia aletaan asentaa.

Virallinen valvoja tarkkailee työn etenemistä.

Täydellisyyttä ei kannata tavoitella, sillä kaikki ovet ovat käsityötä ja joka tapauksessa erilaisia,

Tällainen siitä lopulta tuli; rosoista ja uniikkia.

Vihdoin tapettihommia

Tämä on työvaiheista ehkä palkitsevin, sillä huoneiden ilme muuttuu hujauksessa tapetteja kiinnittäessä. Tammikuussa 2014 talon toisella puolella tehtiin siis täysillä pintatöitä.

Tapetit valittiin Pihlgren & Ritolan -tapettitehtaan valikoimasta. klik! Halusimme mukailla tapettivalinnalla aikakautta, jona talon toinen puoli on rakennettu. Rajaus 30-luvun tapettimallistoihin helpotti huomattavasti valintaa, kun tarjolla on vaikka mitä huisin mageeta. Pihlgren & Ritolan verkkosivuilta löytää informatiivisesti jäsennellyn tapettimalliston tyylien ja aikakausien mukaan. Mikä loistava idea ryhmittely onkaan. Näitä vanhojen mallien mukaisia paperitapetteja on hehkutettu netissä vaikka millä mitalla, joten tyydyn vain toteamaan kehut ansaituiksi.

Makuuhuoneen ja pikkuhuoneen pinttyneet tulisijat saivat uuden värityksen, jossa emme olleet uskollisia aikakauden värikartoille. Värimaailma on johdettu tapeteista kuten toisellakin puolen taloa. Luukut käsiteltiin uunimustalla, jota löytyy hyvin varustelluista rauta- ja maalikaupoista.

Ja kuten kuvista näkee, Martti hääri jälleen mukana uskollisena remonttikoirana. Siitä onkin nyt tasan kaksi vuotta, kun ilmoitin hänelle perhepedin purkamisesta ja omaan huoneeseen muuttamisesta. Martti nukkuu edelleen sängyssämme eikä suostu muuttamaan omaan huoneeseen.

Pikkuhuoneen tulisijan laatat saivat uuden pinnan telamaalauksessa. Lopputulos on yllättävän tasainen ja hyvä.

Uunimustalla käitellyt luukut ovat mustat kuin Martin nokka.

Tapetointi kävi huomattavasti helpommin kuin talon hirsikehikkoisella puolella, jossa seinät ovat vinot joka suuntaan.

Muista maalata väriraidat värillisten tapettien saumakohtaan.

Makuuhuoneen pönttöuunin takana seinä maalattiin ensin ruskeansävyiseksi. Ei toiminut. Siispä valkoista pintaan.

Seuraavaksi lattian maalaus ja listahommia.

Vasemmalla makuuhuoneen pönttöuuni ja oikealla pikkuhuoneen tulisija, joka on Tikkumäen virallinen kinkunpaistouuni.

Terapiamerkintöjä

Kun selailen kaksi vuotta vanhoja remonttikuvia, totean ajan kullanneen muistot. Tavallaan tuota elämänvaihetta on ikävä. Remppaaminen tyhjentää pään tehokkaasti muista aiheista. Kun työpäivän jälkeen vaihdat farkut maalin tuhrimiin työhousuihin, ovat ajatukset jo kaukana konttorilta.

Marraskuussa 2013 keskityimme talon toisella puolella pintatöihin. Levytetyt seinät saivat pohjamaalin, sisäikkunat kunnostettiin kittaamalla ja maalaamalla, helmiponttikatto naputeltiin paikoilleen sekä maalattiin ja tulisijoja putsattiin vanhoista maaleista. Työ sujui rutiinilla eikä vaatinut suuria ponnisteluja. Juuri tämä tekee remontoinnista ja käsillä tekemisestä valtavan terapeuttista.

Palaan remonttimuistoihin haikeana, sillä Tikkumäki on edennyt vaiheeseen, jossa sisätilan remontti on valmis. Rempallaan olevat yksityiskohdat ovat niin pieniä, ettei niiden kuntoon laittamista voi remontoinniksi kutsua. Marraskuun pimeinä iltoina ulkotyöt eivät jaksa innostaa, ja koneella vietetyn työpäivän päätteeksi kaipaa jotain muuta kuin surffailua blogistaniassa.

Tänään sain pitkästä aikaa inspiraation suunnitella pikkuhuoneen kalustusta, jotta tietokone ja tenttikirjat eivät olisi aina levällään keittiön pöydällä. Ehkä ensi viikoksi löytyy torista jokin pientä laittoa vaativa työpöytä, jotta pääsee taas hinkkaamaan!

Pakkelit on hiottu ja pohjamaalin levitys voi alkaa maakuuhuoneessa.

Makuuhuoneessa alkuperäistä pintaa jää näkyviin vain pienen lautaseinän verran.

Vanhat ikkunat kunnostettiin uusimalla pellavaöljykittaus sekä maalaamalla pokat.

Kun Marttia väsyttää, tulee hänestä ihan vauvau ja synilyni.

Maali lähtee uunista skrapaamalla. Maalinpoistoainekokeilut olivat tuhlausta.

Pikkuhuoneen raakalautaseinä tarvasjoen papalta on ihan suosikkejani. Maalia vaan pintaan.

Katto maalattiin vahingossa kiiltävällä valkoisella. Matta sen olla pitää vanhassa talossa.