Samat hommat toistuvat vuodesta toiseen. Tai oikeammin samat hommat odottavat tekijäänsä vuodesta toiseen. Kaksi vuotta sitten Tikkumäessä tehtiin ulkopintahommia ja niin tänäkin vuonna. Ulkokuori on vihdoin tarkoitus viimeistellä maalaamalla ja kunnostamalla loputkin ikkunoista.
Kaksi vuotta sitten revimme lateksimaalattua ulkolaudoitusta seinästä ja putsasimme hirsikehikkoa vanhasta eristeestä, jota on pursotettu ulkolaudoituksen väleistä talon rakenteisiin. Kehikko sai ympärilleen tuulensuojalevyt, joiden päälle lyötiin rimotus ja ulkolaudat. Valokuvat kertovat, että näky oli hurja, kun vanhat eristeet paljastuivat ulkoverhoilun alta. Olen aiemmin kirjoittanut tutustumisestamme tähän ylimääräisiä sydämentykytyksiä aiheuttaneeseen ureavaahtoon täällä
klik! Tällä kertaa tiesimme, mistä oli kyse, emmekä pelästyneet epäilyttävän näköistä pintaa.
Ulkomaalimme on Virtasen maalitehtaan neljän öljyn maalia
klik! jonka okrankeltainen sävy on heti punamullasta seuraavaksi perinteisin. Maalasimme taloon ensimmäiset maalikerrokset pari vuotta sitten ja olemme olleet tyytyväisiä. Tänä vuonna viimeisetkin ulkolaudat saavat toisen maalikerroksen pintaansa. Osan seinistä joudun sutikoimaan kolmannen kerran, koska pinnassa on pellavaöljyvernissalla ohennettu maalikerros. Pitäsi kuulemma olla päälimmäinen kerros ohentamaton, jotta homepilkkuja ei ilmaantuisi. Vai mitä sanotte, onko lukijoilla kokemuksia? Maalaanko turhaan kolmannen kerroksen homepilkkujen pelossa?
|
Oljenkeltainen lateksimaali vaihtuu okrankeltaiseen öljymaaliin. |
|
Näin irtoavat vanhat ulkolaudat. |
|
Seinän ureavaahto ei enää saanut sydäntä hypähtämään kurkkuu. |
|
...vaikka hurjahan näky on. |
|
Tervapaperi vaihtuu paremmin eristävään tuulensuojalevyyn. |
|
Puutarha- ja raksahommia kevätauringossa. |