keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Poltetaan talo

Överikalliin suurtehoimuroinnin aiheuttamasta järkytyksestä on tuskin toivuttu, kun Tikkumäessä jo kohdataan uusia vaikeuksia.

Seuraavaksi vuorossa on perehtyminen hirsirungon tilaan keittiössä ja olohuoneessa. Seinän vinouma on mietityttänyt meitä asuntonäytöstä asti. Haluamme purkaa seinän rungolle päästäksemme paremmin perille vaurioista. Jokaisen tapettikerroksen mukana menee vuosikymmeniä talon historiaa jätesäkkiin. Perinnerakentamisen henkeen kuuluu tapettikerrosten säilyttäminen, mutta Tikkumäessä ei nukuta öitä, mikäli seinän kunto jätetään tutkimatta.

Ikkunan alta löytyy laudotus eli ikkunan aiheuttama vaurio on korjattu menneinä vuosikymmeninä. Laudotus puretaan, jotta selviää, mitä on sen takana.

Seinän vinuoumaan on varmasti vaikuttanut ikkunan alla oleva vaurio.








Keittiön tapettikerrosten takaa löytyy laudotus, jolla on korjattu ikkunan alle syntynyttä vauriota. Muilta osin hirsiseinä näyttää olevan kohtuulisessa kunnossa. Hirsiin takertunutta valkoista eristettä eli ureavaahtoa emme enää säikähdä kuten kuistia purkaessa. Kyseessä on vanhojen talojen eriste, jota suihkutettiin pienistä raoista seinärakenteisiin menneinä vuosikymmeninä.

Koko kaameus alkaa hahmottua, kun lattia ja seinän korjauslaudotus on purettu. Puukko uppoaa lahoon hirsiseinään kuin vanhaan mummoon. Hirsirunko on käytännössä kadonnut ikkunan alta. Syynä on todennäköisesti ikkunan aiheuttama kosteus. Löytö on niin masentava, että vakuutuspetos on ajatuksista päälimmäinen.

Tämä näky salpasi hengen Tikkumäessä huhtikuussa 2012.


Tuumintatauon ja vanhoja taloja korjanneen rakennusmiehen konsultaation jälkeen ryhdymme korjaamaan runkoa. Jukka poistaa lahon hirren, veistelee korvauspaloja, asettaa korjauksen alle korvaushirren ja tolpittaa ikkunan alaosan.

Olohuoneesta vastaavaa vauriota ei onneksi löydy, vaikka runkoa on sieltäkin paikoin rapsuteltava. Vastoinkäymisten uuvuttamina lohduttaudumme uskottelemalla itsellemme, että pahin on nyt takana. Tilanne ei voi enää pahemmaksi ajautua. Eihän?


Tolpittaminen on vaihtoehto korvaushirsille rungon lahovaurioiden korjaamisessa.





6 kommenttia:

  1. Hei! Ja ihan ensinnä kiitokset hyvästä blogista, olen kahlannut läpi jokaisen tekstin innolla ja saanut hyviä vinkkejäkin. :) Sitten itse asiaan: mahtoiko teillä löytyä seinähirsistä tippaakaan valkoista? Meinaan mitään homepilkkuja/-jauhoa/-viiruja tms.? Näistä laho- ja homevaurioista kun ei juuri puhuta missään, niin en tiedä miten yleisiä mitkäkin vauriot ovat. Meillä on löytynyt tähän mennessä äärimmäisen vähän lahoa, parin ikkunan alta vain pientä, mutta mm. seinien nurkissa on valkoista jauhomaista pistettä kun tarkkaan tutkiskelee. Luulen, että se on ollut siellä ainakin 50-vuotta, mutta en nyt tiedä, että onko muut vaan vedelleet pinkopahvia päälle omissaan vai pitäisikö tässä jo yöunensa menettää. Ja loppuun vielä kerran suuret kiitokset blogistasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi kannustavista sanoista. Blogi on olemassa juuri siksi, että siitä saa vertaistukea ja hyötytietoa paskalaprojekteihin (joksi tapaan tätä meidänkin taloa kutsua).

      En tunnista kuvaamaasi valkoista pilkkua, eikä Tikkumäestä hometta löytynytkään. Kaikenlaista lahoa ja elukansyömää kylläkin. Jos seinät ovat kuivat ja ilma liikkuu, ei pitäisi olla syytä huoleen. Laita kuvia rintamamiestalo-palstalle, sieltä löytyy aina hyvä ensiapu ongelmiin!

      Poista
    2. Täytyypä vielä palata aiheeseen. Poistitteko kaiken lahon jokaista senttiä myöten ja kaikki kosteutta ottaneet kohdat vai paikkasitteko vain pahimman? Meillä on tosiaan pieniä lahovaurioita siellä täällä, lähinnä ikkunoiden paikkeilla, mutta tässä nyt arvotaan mikä olisi aiheellista poistaa ja minkä voi huoletta jättää paikoilleen.

      Poista
    3. Poistimme pahimman ja korjasimme välttämättömimmän. Vanhaa taloa tulee herkästi ylikorjattua, vaikka usein riittäisi että eliminoi vaurion aiheuttajan ja korjaa välttämättömän. Hyvä, että luette ja haette tietoa aktiivisesti. Neuvoja on vaikea antaa, mutta vertaistukea piisaa!

      Poista
    4. Tämä vanhan talon korjaaminen on kyllä ikuista puntarointia. Sitten kun vielä lukee netistä kaikki kauhutarinat ja mielipiteet, on soppa valmis. Ikkunoiden alta on korjattu pahimmat lahot entisien omistajien toimesta, luultavasti joskus 40-50 luvulla, ja uskoisin, että tällöin eliminoitu myös vaurioiden aiheuttajat, kun lahot ovat kyllä täysin kuivia eikä vaihdetut hirret ole enää ottaneet kosteutta. Ehkä luotetaan heidän arvostelukykyyn, kun hekin ovat vaan korjanneet ikkunoiden alta pahimmat ja jättäneet pienet lahovauriot paikalleen. Nykyään kun tuntuu, että kosteutta ottanut seinä pitäisi monien mielestä purkaa kokonaan sekä mielellään vielä vähän metsääkin ympäriltä varmuuden vuoksi ja sitten vähän myrkkyjä perään. Näillä neuvoilla vaan ei jäisi näistä talovanhuksista mitään jäljelle. Näillä mennään, iso kiitos jälleen vertaistuesta!

      Poista
    5. Jos korjauksen kanssa on eletty enemmän kuin puoli vuosisataa ja rakenteet ovat kuivat, voi olla rauhallisin mielin. Olen kyllä yhtä mieltä kanssasi, että verkossa tulee välillä hiki kauhutarinoita lukiessa. Tärkeintä on pyrkiä muodostamaan kokonaiskuva ja muistaa lähdekritiikki. Ei helppoa!

      Poista