perjantai 21. helmikuuta 2014

Talo, jota ei pitänyt ostaa

Tikkumäen myynti-ilmoitus osuu silmiin verkossa huonoimpaan mahdolliseen ajankohtaan. Emme ole ostamassa taloa. Olemme vasta vuotta aiemmin löytäneet maaseudulta vanhan autiotilan, jossa riittää päänvaivaa tuleviksi vuosiksi. Nyt on ehdottoman järkevää asua simppelisti mukavassa kerrostaloyksiössämme ja antaa taloyhtiön kantaa remontti- ja kunnossapitohuolet. 

Uteliaisuus saa kuitenkin piipahtamaan Tikkumäkeen. Keltainen puutalo ruutuikkunoineen on sympaattinen näky valkoisten hankien keskellä. 110 000 euroa satavuotiaasta talovanhuksesta omalla tuhannen neliön tontilla ja kivenheiton päässä kaupungin keskustasta tuntuu ehdottoman kiinnostavalta. 

Seuraavana päivänä olemme jo asuntonäytössä parin muun seurueen kanssa. Tikkumäki on vaatimaton. Vesi tulee vain pesuhuoneeseen, tapetit, muovimatot ja katon puristelevyt ovat ajalta ennen syntymäämme. Tulisijat ovat onneksi säilyneet jokaisessa neljässä huoneessa. Ikkunat ovat alkuperäiset, samoin väliovet, joskin kovin vaatimattomat. Huolestuttavimmalta näyttää keittiön ja olohuoneen seinä, joka on kallistunut rajusti. Kuntokartoitusraportista ei juuri tunnu olevan apua. Se on kovin ulkokohtainen eikä puutu rakenteellisiin seikkoihin. Tikkumäki on ehdottomasti järkyttävä työmaa, joka nielee rahat, vapaa-ajan ja tuhoaa ihmissuhteet.



Koska luulomme ovat taitoja suuremmat, jätämme Tikkumäestä tarjouksen. Pari viikkoa myöhemmin allekirjoitamme kauppakirjat.

Hyvä lukija, tästä alkaa siis yhteinen oppiretkemme korjausrakentamisen maailmaan. Haluamme tarjota ennen kaikkea hyötytietoa, remonttiniksejä ja kustannusesimerkkejä kaikille aloitteleville remppaajille. Ja jotta elämä ei olisi vain verta, hikeä ja remonttia, juodaan välillä kaljaa ja tehdään makkaraperunoista taidetta. Tervetuloa mukaan.

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Seuraa blogiani Blogilistan avulla

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti