Terapiamerkintöjä

Kun selailen kaksi vuotta vanhoja remonttikuvia, totean ajan kullanneen muistot. Tavallaan tuota elämänvaihetta on ikävä. Remppaaminen tyhjentää pään tehokkaasti muista aiheista. Kun työpäivän jälkeen vaihdat farkut maalin tuhrimiin työhousuihin, ovat ajatukset jo kaukana konttorilta.

Marraskuussa 2013 keskityimme talon toisella puolella pintatöihin. Levytetyt seinät saivat pohjamaalin, sisäikkunat kunnostettiin kittaamalla ja maalaamalla, helmiponttikatto naputeltiin paikoilleen sekä maalattiin ja tulisijoja putsattiin vanhoista maaleista. Työ sujui rutiinilla eikä vaatinut suuria ponnisteluja. Juuri tämä tekee remontoinnista ja käsillä tekemisestä valtavan terapeuttista.

Palaan remonttimuistoihin haikeana, sillä Tikkumäki on edennyt vaiheeseen, jossa sisätilan remontti on valmis. Rempallaan olevat yksityiskohdat ovat niin pieniä, ettei niiden kuntoon laittamista voi remontoinniksi kutsua. Marraskuun pimeinä iltoina ulkotyöt eivät jaksa innostaa, ja koneella vietetyn työpäivän päätteeksi kaipaa jotain muuta kuin surffailua blogistaniassa.

Tänään sain pitkästä aikaa inspiraation suunnitella pikkuhuoneen kalustusta, jotta tietokone ja tenttikirjat eivät olisi aina levällään keittiön pöydällä. Ehkä ensi viikoksi löytyy torista jokin pientä laittoa vaativa työpöytä, jotta pääsee taas hinkkaamaan!

Pakkelit on hiottu ja pohjamaalin levitys voi alkaa maakuuhuoneessa.

Makuuhuoneessa alkuperäistä pintaa jää näkyviin vain pienen lautaseinän verran.

Vanhat ikkunat kunnostettiin uusimalla pellavaöljykittaus sekä maalaamalla pokat.

Kun Marttia väsyttää, tulee hänestä ihan vauvau ja synilyni.

Maali lähtee uunista skrapaamalla. Maalinpoistoainekokeilut olivat tuhlausta.

Pikkuhuoneen raakalautaseinä tarvasjoen papalta on ihan suosikkejani. Maalia vaan pintaan.

Katto maalattiin vahingossa kiiltävällä valkoisella. Matta sen olla pitää vanhassa talossa.

Läpi harmaan kiven

Lokakuussa 2013 haroimme hiuksiamme kallion juurella. Kulku talolle tapahtui pihatien päästä kalliota ja ulkovarastoa viistäen. Kivirapuissa piti aina muistaa väistää ulkovaraston ränniä, jotta siihen ei kolauttanut päätään.

Soitimme pariin kivitöitä tekevään firmaan, jotta oivaltaisimme, mitä ongelmalle ylipäätään olisi tehtävissä. Ensimmäinen urakoitsija pudisteli päätään kallion juurella. Luvassa olisi iso ja kallis urakka, ainakin kymppitonnin räjäytyshomma. Seuraava porukka katseli kalliota ja lupasi hajottaa siihen kulkuväylän hydraulitunkin avulla parissa päivässä parilla tonnilla.

Menetelmä vaikutti hyvältä ja kohtuuhintaiselta, joten pari viikkoa myöhemmin työmiehet saapuivat Tikkumäkeen. Työ eteni pala palalta poraamalla kallioon reikä ja lohkomalla sitä hydraulitunkin avulla. Parissa päivässä kallionnyppylästä oli lohkottu lähes kaksi kuutiota kiviainesta, ja pohja portaille oli valmis.

Työmiesten kootessa työkalujaan, satoi maahan talven ohut ensilumi. Porrastyömaa jätettiin talviteloille, ja valuhommiin ryhdyttäisiin kevään taas koittaessa. 

Lähtötilanne ja työsuunnitelma. Kalliota lohkotaan punaisen linjan osoittamasta paikasta.

Työ alkaa. Kivimiehet poraavat kallioon reiän ja louhivat kiviainesta hydraulitunkin avulla.

Tältä työmaa näytti ensimmäisen päivän jälkeen.

Kulkuväylä alkaa hahmottua.

Lopputulos näyttää tältä. Keväällä paikalle valetaan betoniportaat.

Löytöjä maakunnasta

Lokakuussa 2013 ei Tikkumäessä suurta luovuutta harrastettu. Illat ja viikonloput kuluivat rempparutiineissa seiniä villottaen, levyttäen, pakkeloiden ja hioen. Makuuhuoneen ja pikkuhuoneen kattoon tehtiin koolaukset ja asennettiin helmiponttipaneeli.

Pikkuhuoneessa sentään on sekalaisesta puutavarasta tehty seinä, jonka tuunausta pohdiskelimme perustöiden vastapainoksi. Löysimme lopulta seinän verhoiluksi komeaa höyläämätöntä puutavaraa tarvasjokelaiselta isännältä. Uniikinpuutavaran löytäminen on muuten perin haastavaa hommaa. Bulkkia myyvästä puutavaraliikkeestä sellaista on turha etsiä. On kytättävä sanomalehtien myyntipalstoja ja jäljitettävä netistä sekä kyliltä maajussia, joka sahaa puutavaraa pikkubisnes mielessään. Syksyllä 2013 löysimme tällaisen paikan Tarvasjoelta, mutta kun vuotta myöhemmin suuntasimme puutavarakaupoille samaan paikkaan, myi perikunta viimeisiä sahatavaroita hallista.

Sain muuten vihdoin aikaiseksi täydentää remppakulut-välilehteä. Sieltä voi käydä ihmettelemässä, mihin uppoaa 40 000 euroa puolessatoista vuodesssa.

P.S. Päivityksiä on tullut harvakseltaan viime kuukausina. Yritän jälleen ryhdistäytyä, kun alamme viettää enemmän aikaa kotona Tikkumäessä. Niin kauan kuin kelit sallivat leirielämää, suuntaamme pöndelle maalaisterapiaan. Arki kotona tuntuu kiireiseltä, kun koittaa saada tehdyksi nekin askareet, jotka tavanomaisesti hoitaisi kiireettömänä viikonloppuna. Bloggaaminen on se, mistä olen joutunut viime kuukausina nipistämään. Ryhtiliike on kuitenkin luvassa!

Makuuhuoneen seinän paperointi on valmis.

Makuuhuoneen seinään asennetaan lastulevy.

Takassa loimottaa purkupuu. Vielä kaksi vuotta myöhemmin lämmitämme taloa rempassa puretulla puutavaralla.

Katosta purettiin puristelevyt ja asennettiin perinteinen helmiponttipaneelikatto.

Makuuhuone maalausverstaana.

Ja kohta päästään liisteröimään tapettia seinään.

Tulisijan maalien rapsuttaminen on näpertelyä, joka vaatii kärsivällisyyttä.

Sekalaisesta puutavarasta rakennettu seinä koolataan ja verhoillaan raakalaudalla.

Ja tällaista siitä sitten syntyy. 

Mitä ehdit kuukaudessa

On aika panna syyskuu 2013 nippuun. Remonttipäiväkirjasta löytyvät maininnat sokkelinkorjauksesta, ulkolaudoituksen purkamisesta, runko-osien vahvistamisesta ja vaurioituneiden palkkien korvaamisesta, tuulensuojalevyjen ja seinäeristeiden asentamisesta, seinien levyttämisestä, lattiarungon rakentamisesta, puhallusvillan puhaltamisesta, lattian paperoinnista ja lattialämmityslaudoituksen rakentamisesta.

Että semmosta ehtii kuukaudessa 40 neliön huoneistoalalla.

Kurkkasin remonttipäiväkirjan lokakuu-osastoon. Siellä ehdottomasti mielenkiintoisin työ oli pihakallion piikkaus. Talomme sijaitsee aivan mahdottomien kulkuyhteyksien päässä sijaitakseen asemakaava-alueella. Taloa ympäröivät joko naapurit tai kallio eikä talon viereen pääse ajoneuvolla. Kävelyreitti pihatieltä on kulkenut omituisesti kallion ja pihavajan vierustaa niin, että päänsä lyö vajan räystääseen, ellei muista väistää.

Lokakuussa 2013 pihallemme saapuivat kivimiehet porineen. Mitä sitten tapahtui, siihen palataan lokakuun päivityksissä Tikkumäestä.

Ulkolaudoitus puretaan, koska se on maalattu hengittämättömällä lateksimaalilla ja lauta on osin huonoa.

Sokkelin päällä olevaa runkorakennetta on uusittava.

Taloon asennetaan tuulensuojalevyt.

Laudotus poistetaan sisäpuolelta ja koolauksia levitetään lisäeristysvahvuuden saamiseksi.

Palapeliä ekovillalevyillä.

Etsi Martti ja Salama.

Lattiahommia rutiinilla

Syyskuussa 2013 hommat sujuivat kuin niillä kuuluisilla suomenruotsalaisilla. Talon toisen puolen lattioihin rakennettiin uudet rungot, lattiaan puhallettiin ekovilla ja päälle tehtiin paperointi. Sen päälle Jukka naputteli raakalaudasta labyrintin, johon lattialämmitysputket aikanaan asennetaan.

Hommahan harjoiteltiin jo remonttiosiossa yksi talon toisella puolella, joten tällä kertaa selvittiin ylimääräiseltä ajatustyöltä. Kuva-albumin perusteella syyskuussa oltiin muutenkin iskussa; korjailtiin seinärunko ja sokkeli, rakennettiin lattiat ja villoitettiin seinät ennen syyskylmiä. Kaiholla muistelen tuota työleirihenkeä, sillä tänä syksynä kaikki hommat on siirretty kevääseen 2016.

Kuvamuistoista erityisin liittyy muuten mopseihin. Kesällä 2013 Martti sai uuden parhaan mopsiystävän Salaman. Hän on erittäin vinkeä tapaus ja osallistuu mielellään aivan kaikkeen. Martti vietti lapsuutensa arki-illat monesti remonttievakossa Salaman perheessä aikaa ennen Salamaa. Miten pikkulapsiperheissä selvitään megaremontista lasten kanssa? Meille mopsi-iltis ainakin oli korvaamaton.

Lattiarunko syntyy vanhan päälle.

Runko on valmis ja odottaa puhallusvillaa.

Villa saa peittää rungon reilusti.

Päälle paperointi.

Tässä valmistuu laudotus lattialämmitysputkelle.

Putki kiertää laudan lyhyistä päistä.

Mopsiystävykset Martti ja Salama iloitsevat työkaluista, joita on kiva piilottaa.

Homma käyntiin kaatamalla seinä

Syyskuussa 2013 palattiin remonttiarkeen. Talon toiselta puolelta kaatui ensimmäiseksi pala seinää, niin että vain pystytolpat jäivät. Vaurioitunut sokkeli vaati paikkaamista ja mädäntyneet rakenteet uutta puuta. Talon ulkovuorilaudoitus oli aikanaan uusittu, mutta alkuperäinen laudoitus oli jätetty uuden alle.

Toisella puolen taloa suurin yllätys oli, ettei rakenne ollutkaan hirttä, vaikka kuntokartoitusraporttikin niin väitti. Rankarakenne oli eristetty olemattomalla purupaksuudella, joka kaiken lisäksi oli painunut aikojen saatossa. Niinpä koko seinä purettiin ja lisättiin eristevahvuutta. Samalla saatiin alaosan vauriot ja murtunut sokkeli korjattua.

Päälle painava syksy pisti vauhtia tekemiseen, sillä seinät piti saada umpeen ennen säiden kylmenemistä. Ehkä akut oli saatu ladattua kesäloman aikana, sillä kuvakansion selaaminen ei palauta mieleen erityisiä tuskan tuntemuksia. Motivaation löytymisessä kenties auttoi täydellinen nollaus, jonka kesäloman laiskottelu mahdollisti. Tällaisissa tunnelmissa siis venytettiin työpäivää tasan kaksi vuotta sitten. 

Purkuhommissa. Lautarakenteen ureavaahtoa ei kannata pelästyä. Se on vanhaa lisäeristettä, joka on ruiskutettu ulkoseinän kautta.

Runkorakenteet kaipaavat tervettä puuta ja vahvistusta. Purueriste vaihdetaan ekovillaan ja samalla eristepaksuutta lisättiin.

Maa on noussut hälyttävän lähelle talon puuosia. Piha kaivetaa ja salaojitetaan myöhemmin.

Sokkelia on vahvitettu ja betonin sekä puuosien väliin asennettu bitumikaistale kosteuskatkoksi.

Tuulensuojelevyn päälle asennetaan rimotus ennen ulkolaudoituksen kiinnittämistä.

Näin hyödynnät rehottavan mintun

Minttu se kasvaa ja rehottaa kuin paskaruoho. Mojitoa on kesälomalla valmistettu perinteisin ja tuunatuin menetelmin, mutta minttu se vaan ei pihasta lopu. Itse asiassa se voi paremmin kuin yksikään ikinä näkemäni yrtti.

Kirjoitan pönden yrttimaan tapahtumista. Perustimme vihdoin tänä kesänä pienen yrttimaan ja pojat nikkaroivat lavankauluksista ja vanhoista ikkunoista pienen kasvihuoneen. Ystäväni Iipun kanssa olemme suorittaneet pienimuotoisia kokeita yrttien kasvuolosuhteista. Toistaiseksi olemme havainneet korianterin ja tillin viihtyvän paremmin avomaassa kuin kasvilaatikossa. Pinaatti sen sijaan rakastaa asumustaan, jossa on katto pään päällä.

Mutta takaisin minttuun ja kuinka hyödyntää tuota drinkkien ja leivonnaisten aateliyrttiä. Valmistimme viime viikonloppuna pikalounaan, joka sopii hyvin myös kiireiselle arjen kokille. Pekonilla, pinaatilla ja mintulla höystetty pasta katosi kattilasta parempiin suihin hetkessä. Jos satut hallitsemaan uppomunan keittämisen jalon taidon, loihdit pekoni-minttupastalle hetkessä hienostuneen kastikkeen. Löyhän reseptin löydät kuvien alta.

Minttu menestyy avomaassa. Yrtti kannattaa istuttaa maahan ämpärissä, josta on pohja leikattu leviämisen estämiseksi.

Vanhoista ikkunoista ja lavankauluksista syntyy diy-kasvilaatikko.

Tuore sipuli kuuluu kesällä vihanneslaatikon perusvarustuksiin.

Valmista mökkisafkaa. Uppomunien keittäminen ei vieläkään onnistu eli harjoitukset jatkuvat.

Pekoni-minttupasta pinaatilla ja vähän kaikkea muuta

Paista kaksi pakettia pekonia pannulla.
Lisää sipuli ja valkosipuli, kun pekoni alkaa kypsyä.
Lisää lopuksi pinaatti ja kääntele hetki levyllä.

Keitä pasta ohjeen mukaan.

Pilko minttua makusi mukaan. Myös basilika, oliiviyrtti ja ruohosipuli toimivat hyvin. Raasta parmesan-juustoa makusi mukaan.

Kun pasta on valmis, kaada vesi ja lisää kattilaan pekoni-sipuli-pinaattiseos sekä raastettu parmesan ja yrtit.

Mausta vielä laadukkaalla oliiviöljyllä, suolalla ja pippurilla. Anna maun tekeytyä hetken.

Viimeistele annokset uppomunalla, joka on parhaimmillaan, kun keltuainen leviää annokseen kastikkeeksi.