Terapiamerkintöjä

Kun selailen kaksi vuotta vanhoja remonttikuvia, totean ajan kullanneen muistot. Tavallaan tuota elämänvaihetta on ikävä. Remppaaminen tyhjentää pään tehokkaasti muista aiheista. Kun työpäivän jälkeen vaihdat farkut maalin tuhrimiin työhousuihin, ovat ajatukset jo kaukana konttorilta.

Marraskuussa 2013 keskityimme talon toisella puolella pintatöihin. Levytetyt seinät saivat pohjamaalin, sisäikkunat kunnostettiin kittaamalla ja maalaamalla, helmiponttikatto naputeltiin paikoilleen sekä maalattiin ja tulisijoja putsattiin vanhoista maaleista. Työ sujui rutiinilla eikä vaatinut suuria ponnisteluja. Juuri tämä tekee remontoinnista ja käsillä tekemisestä valtavan terapeuttista.

Palaan remonttimuistoihin haikeana, sillä Tikkumäki on edennyt vaiheeseen, jossa sisätilan remontti on valmis. Rempallaan olevat yksityiskohdat ovat niin pieniä, ettei niiden kuntoon laittamista voi remontoinniksi kutsua. Marraskuun pimeinä iltoina ulkotyöt eivät jaksa innostaa, ja koneella vietetyn työpäivän päätteeksi kaipaa jotain muuta kuin surffailua blogistaniassa.

Tänään sain pitkästä aikaa inspiraation suunnitella pikkuhuoneen kalustusta, jotta tietokone ja tenttikirjat eivät olisi aina levällään keittiön pöydällä. Ehkä ensi viikoksi löytyy torista jokin pientä laittoa vaativa työpöytä, jotta pääsee taas hinkkaamaan!

Pakkelit on hiottu ja pohjamaalin levitys voi alkaa maakuuhuoneessa.

Makuuhuoneessa alkuperäistä pintaa jää näkyviin vain pienen lautaseinän verran.

Vanhat ikkunat kunnostettiin uusimalla pellavaöljykittaus sekä maalaamalla pokat.

Kun Marttia väsyttää, tulee hänestä ihan vauvau ja synilyni.

Maali lähtee uunista skrapaamalla. Maalinpoistoainekokeilut olivat tuhlausta.

Pikkuhuoneen raakalautaseinä tarvasjoen papalta on ihan suosikkejani. Maalia vaan pintaan.

Katto maalattiin vahingossa kiiltävällä valkoisella. Matta sen olla pitää vanhassa talossa.