keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Uuden katon alle

Olen palannut remonttia käsittelevissä blogikirjoituksissa kahden vuoden takaisiin muistoihin ja kuvannut remonttia sellaisena kuin sen koimme. Blogin pitäminen ei olisi onnistunut samaan aikaan remontin kanssa, sillä kaikki energia paloi vasaran varressa.

Kannoimme kaksi vuotta sitten tavarat Tikkumäkeen remontoituamme taloa muuttokuntoon vuoden päivät. Huhtikuussa 2012 teimme vain pieniä purkuhommia toisella puolen taloa. Koska remppa-aineistoa on kahden vuoden takaa niukalti, kirjoitan tähän väliin kattoremontista, joka parhaillaan on käynnissä. 

Tikkumäkeen on 80- tai 90-luvulla asennettu profiilipeltikate, joka oli jo parhaat päivänsä nähnyt. Maali irtoili ja pellinpalaset repsottivat, räystäitä ja syöksytorvia oli korjattu ilmastointiteipillä. Oikeaoppinen remontti alkaa katosta, mutta meillä siihen päästiin vasta kolmen vuoden kuluttua remontoinnin aloittamisesta.

Halusimme palauttaa Tikkumäkeen vanhanaikaisen saumapeltikaton, mutta työn hintaa emme osanneet aavistellakaan. Kaivoimme netistä turkulaisia kattofirmoja ja lähetimme tarjouspyyntöjä toivoen, että posti menee asiansa osaavalle firmalle. Vertailun vuoksi pyysimme tarjouksia sekä konesauma-, että lukkosaumapeltikatosta. Oletuksemme oli, että konesaumakatto tulisi merkittävästi kalliimmaksi, koska peltisaumat tehdään käsityönä.

Tarjousten pyytäminen ja tapaamisten järjestäminen olivat uuvuttavia, mutta tarjoukset positiivinen yllätys. Perinteisin menetelmin tehdyt konesaumakatot olivat jopa edullisempia kuin verrokkinsa. Viikon kuluttua tarjouksesta työmiehet asensivat jo telineitä ja nyt takana on kaksi työpäivää katolla. Vanha peltikate on purettu kahdelta lappeelta, ruoteet rakennettu ja aluskate rakennettu. Ensimmäinen lape on lähes pellitettykin.

Jälki näyttää todella hyvältä ja pistän kädet kyynerpäitä myöten ristiin, että onni pysyy myötä. Minulla on aavistus siitä, että olemme saattaneet löytää Tikkumäen remppahistorian parhaat työmiehet.

Tässä alkupaloja kattorempasta. Lisää yksityiskohtia luvassa seuraavina viikkoina.

Tästä homma alkaa.

Ensimmäisenä päivänä purettiin peltikate ja rakennettiin ruoteet aluskatteelle.

Ruoteiden päälle asennetaan vettä läpäisemätön aluskate.

Tässä siis ruoteet bitumisen aluskatteen alla. Vanha aluskate pilkottaa kahden lautakerroksen välistä.

Toinen päivä ja homma etenee hyvää vauhtia.

Konesaumakattoa pidetään erittäin kestävänä ja täysin vesitiiviinä.

Katto maalataan vasta useiden vuosien kuluttua, kun pelti on riittävästi hapettunut ja maali tarttuu siihen kunnolla.









torstai 23. huhtikuuta 2015

Kalkkimaalineuroosi

Blogistaniassa on kohkotettu jo jonkin aikaa kalkkimaalista. Mattapintaisesta ihmemaalista, joka loihtii vintagea kädenkäänteessä. Niinpä minäkin marssin pieneen sisustusputiikkiin Turun torin laidalla klik! ja ostin kilon jauhepussin ämmien hömppämaalia.

Ensin maalasin kalklitir-maalilla kultaisen seinäpeilin, sitten Jukkan puuseppäilemän seinähyllyn raakalaudasta ja kolmantena vanhan pöydän, jonka viilupinta oli korkannut kastuttuaan.

Kalkkimaalilla totta tosiaan saa upeaa mattapintaa parilla maalauskerralla. Jokin tässä touhussa pistää silti mietityttämään. Sanotaan, että kalkkimaalia voi käyttää tekemättä pohjatöitä kuten poistamatta vanhaa maalia tai karhentamatta pintaa. Peiliä karhensin ja maali tuntui silti liukuvan pensselin mukana ensimmäisellä kerroksella. Raakalaudasta tehtyyn hyllyyn maali tarrasi luonnollisesti hyvin. Pöydän kanssa mikään ei mennytkään kuten Strömsössä, siitä kuvasarjassa lisää.

Kalkkimaalilla maalattujen pintojen puhtaanpito arvelluttaa isosti. Maalipintaa hentoaa tuskin pyyhkiä, kun pelkää sen pyyhkiytyvän mukana. Siksi tein kierroksen rautakaupoissa etsiäkseni vahaa, jolla viimeistellä pinta. Mutta kuten tavallista, rautakaupoista ei saa tällaista erikoistuotetta, jonka kalkkimaali imisi. Vintage paint -maalisarjasta vaha näyttää löytyvän eli ei kun verkkokauppaan ostoksille.

Jomppa-tätini muisti minua syntymäpäiväni kunniaksi Jeanne dÁrc Livingin inspiroivalla kalkkimaalikatalogilla nimeltä Vintage paint - maalaa ja uudista kauniisti. Kirja on todellinen kalkkimaalihifistelijän raamattu esimerkkeineen ja ideoineen. Tykkään! Kaiva kirjastosta tai kirjakaupasta, kun haluat inspiroitua.

Ja nyt inspiraatiota Tikkumäen tapaan. Tämäkään ei mennyt kuten niillä kuuluisilla suomenruotsalaisilla...

Päivä 1. Pöytälevy hiotaan puhtaaksi maalausta varten.

Kalkkimaali sekoitetaan itse. Sekoitussuhde on desi jauhetta ja 1,7 desilitraa vettä.

Sitten maalataan pitkin vedoin ja ohutta kerrosta.

Päivä 2. Perkele, viilupinta korkkasi niin pahoin, että se on poistettava. Kuumailmapuhallin on oiva apu tässäkin.

Kolme seuraavaa päivää maalataan.

Päivä 5 ja pöytä on vihdoin paikallaan. 

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Purkurauta heilumaan vol. 2

Huhtikuussa 2013 Tikkumäessä ryhdyttiin jälleen purkuhommiin. Remontti eteni talon toiselle puolelle, joka on aikanaan toiminut pienen talon toisena asuntona. Puramme jälleen vanhan pois kerros kerrokselta, jotta näemme, millaisessa kunnossa talon rakenteet ovat.

Ensimmäiseksi valmistuneella puolella taloa kohtasimme raskaita yllätyksiä, kun keittiön ikkunan alta paljastui täystuho, Hirret olivat kadonneet koko ikkunanalusmatkalta jo vuosikymmeniä sitten. Näistä epätoivon hetkistä voit lukea aiemmasta postauksestani klik!

Ensimmäinen yllätys toisella puolen taloa on runko, joka ei olekaan hirttä. Laajennus on tehty 30-luvulla rankarakenteisena ja eristetty purulla. Seinäeristeet ovat vuosikymmenten kuluessa painuneet ja eristevahvuus on onnettomat kymmenen senttiä. Nopeasti käy selväksi, että edessä on perusteellinen remontti, jossa käytännössä kaikki on rakennettava uusiksi.

Remonttiin vol. 2 lähdettiin asetelmista, jossa olimme saaneet kamppeemme Tikkumäkeen ja päässeet kahden asunnon loukusta. Paineet saada talo asuttavaan kuntoon eivät enää painaneet mieltä ja remonttia saisi tehdä motivaation mukaan. Tästä siis homma jälleen käyntiin!


Seuraavaksi siis työnalle vasemmalla näkyvät huoneet.



Makuuhuoneen lähtötilanne on tämä.
Tästä keittiöstä tulee pikkuhuone.
Lattiasta löytyvät sanomalehdet viittaavat laajennuksen rakennetun 1930-40-lukujen taitteessa.
Aikakausien hävittäminen kauhistuttaa, mutta purkaminen on ainoa tapa selvittää rakenteiden todellinen kunto.

Suomen historian approbatur.


Muovimattojen alta löytyy puulattia, joka ei ole putsattavissa kohtuullisella vaivalla.

Pinkopahvikaton alta ei löydy paneelikattoa.

Rouheita lankkuja, mutta puuttuvat osasta lattiaa, joten ei pelastettavissa.

Tulisijat ja ikkunat jäävät ainoiksi alkuperäisiksi elementeiksi huoneissa.




keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Varoitus kirppisfriikeille: tärppejä tarjolla

Kevät, mikä ihana syy siivota kaapit ja hankkiutua eroon tavarapaljoudesta. Siivousvimma on luonnollinen seuraus ikkunoista läpitunkevasta auringonpaisteesta, joka paljastaa armottomasti siivouspäivän lipsuilut. Esineet hyllyillä ja käyttämättömän mekot vaatepuussa saavat jälleen miettimään, laittaisinko tarpeettomat kiertoon.

Jostain kumman syystä kevätaurinko houkuttelee myös kirppiskierrokselle. Löytyisikö kynttilänjaloille olohuoneen pöydällä vaihtoehtoa tai eteiseen värikkäämpi matto? Ehkä jätän herätehankinnat ostamatta ja tartun vain keräilytavaroihin, joita tarvitsen?

Todellisuudessa kirppisfriikin on vaikea olla antamatta kiusaukselle. Finellin emalivuoka lähtee mukaan, jos sen kympillä löytää. Hyvät aikeet tyhjentää kaappeja kirppikselle unohtuvat ja huomaat järjesteleväsi tavaroita mahduttaaksesi kaappiin taas lisää roinaa.

Testailin uutta GoPro-kameraani, joka on selvästi urheilijan eikä sisustajan kamera. Vinkkaan kuvateksteissä Varsinais-Suomen kirppishelmiin, joita ei kannata ohittaa, jos liikkuu huudeilla. Turussa suosikkini on Kirppiskeskus Hassinen klik!, Salossa Salon seudun suurkirppis klik!, Maskussa Wanha Nestori klik! ja Somerolla Kirpputori Alihinta klik! Ole varovainen, sillä vierailu kohteissa aiheuttaa varmuudella riippuvuutta.

Arkku, pöytä ja nojatuoli kirppisksiltä tietenkin. Uudenkaupungin Kalannissa voi viettää kesällä hauskan kirppispäivän. Hyvää tavaraa ja hauskoja löytöjä ainakin Osto- ja myyntiliike Nellystä.

SPR:n Kontti-kirppikseltä Turusta olen löytänyt supersiistejä tekstiilejä ja vaatteita. Musta sohvatyyny on parin euron käsityöihme.

Löytyihän tällekin metallirasialle käyttöä.

Kotimainen Uuvi lämmittää kivasti. Vitosella taisin löytää Turun Kontista.

Wanhan Nestorin astialöytöjä. Arabian kannuista olen maksanut 15 euroa ja lihamyllystä 6 euroa.

Puisia kynttilänjalkoja löytää helposti. Jämämaalit pintaan ja kynttilä tulille.

Turun Hassisella on hyvä huonekaluvalikoima. Sieltä löytyi myös tämä Indiskalla tuunattu peili.

Tällä komistuksella Jukka ompeli Tikkumäen pitsiverhot. Ekotorit ovat oivia paikkoja hakea vanhoja ja toimivia laitteita.

Somerolla sijaitsevassa Alihinnassa on uskomattoman hyvä valikoima koulutauluja.


perjantai 3. huhtikuuta 2015

Muuttovalmiiksi 31 928 eurolla

Okei, arviomme remontin kokonaiskustannuksista taisi mennä rikki jo maaliskuussa 2013. Silloin takana oli vuosi remonttia ja talo oli saatetttu muuttovalmiiksi. Oliskohan sitä seuraavalla kerralla viisaampi arvioimaan remontin kokonaiskustannuksia? Tuskimpa vaan.

Olen kirjannut remppakulut välilehteen maaliskuun 2013 rautakauppalaskujen summan. Silloin Tikkumäessä lähinnä viimeisteltiin nurkat muuttokuntoon.

Huhtikuussa 2013 vedimme remppailuissa henkeä ja keräsimme paukkuja talon toisen puolen remontin aloittamiseen. Oli aika mahtista nähdä pitkästä aikaa kavereita kunnolla, hillua kylillä ja lukea viikonlopun lehdet kiireettömästi pirtinpöydän ääressä. Remonttielämään on helppo kadota ja unohtaa maailma ympärillä. Mahtista on myös se, kun saa taas kaivaa tolppakorot kaapin pohjalta ja tulla aamuyöllä snägärin kautta himaan!