Salo on kirppishaukan paratiisi

Viime viikonloppuna hykertelin tyytyväisenä siivottuani kaappeja kahden Ikea-kassillisen verran. Vaatteet kävivät parilla eurolla kaupaksi Siivouspäivässä ja rippeet kiikutettiin kiertoon.

Tänä viikonloppuna löysin itseni jälleen kirpputoreilta Salosta, jossa on useita hyviä mansikkapaikkoja. Yritän ostaa vain sellaista, mille keksin heti käyttöä. En ole varma, pysyinkö aivan päätöksessäni.

Omat suosikkini Salossa ovat Salon seudun suurkirppis klik! ja Radiokirppis klik! Viikonloppuna löysin myös tämän helmen Selected 2nd hand klik! jossa oli todella laadukkaita vaatteita sopuhintaan. Esimerkiksi salolaisvalmisteinen Dixi Coatin musta pitkä takki irtosi kympillä ja takki oli kuin pakasta vedetty. Kaikulan kesäkirppis klik! Salon ja Paimion rajamaastossa avasi myös ovensa tänä viikonloppuna. Se on oikea retrotaivas. Suurin osa tuotteista on hinnoiteltu ja esimerkiksi Arabian ruokalautasista voi tedä parin euron löytöjä. Sinne kannattaa ehdottomasti suunnata ennen kuin parhaat viedään päältä.

Tässä viikonlopun saldoa. Loput pyörivät pyykkikoneessa!

Nämä muovipurkit maksoivat 1,20 e/kappale. Mustikkasihtiä olen etsinyt pitkään ja nyt löytyi muutamalla eurolla.

Kukkaruukkulöytöjä kolme kappaletta kolmella eurolla.

Tähän puolalaiseen emalivatiin teen maalla ison salaatin. Hinta oli 2,50 euroa.

Tähän neljän euron koriin kootaan villasukkia.

Vaaleansininen emalivati löytyi rasian seuraksi. Valistakaa joku onko sekin Fineliä.

Italialainen parin euron tarjoiluvati lajittelee naposteltavat.

Tuunattavaa 1,50 eurolla. Enkä yhtään tiedä, mihin tarpeeseen.

Rentouttavampaa kuin jooga

Kevään 2013 remonttikuvia katsellessa tulee suorastaan haikea olo. Kaksi vuotta sitten toukokuussa käynnistyi talon toisen puolen remontti purkutöillä. Olimme päässeet muuttamaan seinän toiselle puolen eikä enää tarvinnut seilata kahden paikan väliä. Töitä sai tehdä ilman aikataulupaineita ja osaamistakin oli kertynyt matkan varrella. Kaikki yllätykset eivät enää kuumottaneet samalla tavalla kuin remontin käynnistyessä.

Talon toisella puolella sijaitsee kaksi huonetta. Vanhaan hyvään aikaan tupa ja kamari muodostivat kokonaisen asunnon. Ajan saatossa nurkat olivat rapisseet ja eristeet valahtaneet. Seinistä purettiin tuskin kymmenen sentin eristevahvuutta sahanpurua, lattiasta vähän enemmän. Suurin yllätys talon toisella puolella oli rankarakenne, joka ei selvinnyt edes kuntokartoituksessa (että semmosta).

Nämä kuvat ovat ainoat, jotka olen ottanut toukokuussa 2013. Aika kului enemmänkin fiilistellessä kuin vasaran varressa. Remppa on mahtista, kun ei tarvii ressata. Mitenköhän lyhyt on ihmisen muisti tässä viisaudessa? Se nähdään tulevana kesänä, kun Tikkumäki hiljenee ja suuntaamme jälleen pöndepaskiksellemme, joka onkin varsinainen kunnostajan painajainen. Tein paikasta päivityksen viime lokakuussa. Voit kurkata ja kauhistella täältä!

Tässä pikkuhuoneen eli entisen tuvan lattia purettuna.

Ikkunan alla seinässä näkyy vanhanajan hyödytön lisäeriste, jota on truutattu ulkopuolelta.

Työkalulaatikossa ei mikään taatusti ole järjestyksessä.

Siivouksen jälkeen voi alkaa uuden rakentaminen.

Tästä on poistettu pikkueteisen ja vanhan tuvan välinen seinä.

Makkarista näkymä pikkuhuoneeseen.

Mökkisafkaa

Pöndekausi on tänä vuonna päästy avaamaan yhtä matkaa tuoreiden nokkosten ja korvasienten kanssa. Niinpä toin sunnuntaina mukanani kaupunkiin pussillisen nokkosia ja kourallisen korvasientä. Kumpaakaan en ole ennen valmistanut ja molemmat olivat herkullinen tuttavuus.

Niin ja silakkaa nousee merestä sutena. Naapuri kiikutti iloksemme viikonloppuna valtavan kasan kotirannastaan verkoilla nostamiaan ja savustamiaan silakoita. Toisessa kassissa oli vielä itse paistettavaksi. Voitte arvata mikä ylisanojen, sydänten ja hymiöiden sarjatulitus kuuluu tähän.

Koska ponneliemännän pöydän ääressä on syöty sikahyvää sikahalvalla, kirjaan pari reseptiä vaikka mökkisafkaksi tulevaan viikonloppuun. Kirjoita siis kauppalistaan voita, valkosipulia, salottisipulia, sitruunaa, ruisleipää, mozzarellaa, kirsikkatomaatteja, silakkaa, hapankorppua, valkkaria ja loput voit kirjata alta.

Paistetut silakat hapankorppurouheessa

Pyöritä peratut silakat hapankorpun ja rouhitun merisuolan seoksessa. Selkäruotoa ei tarvitse poistaa.

Paista valurautapannulla leveässä voissa käännellen. Ja mieluiten ulkosalla.

Lappaa lautaselle reilu annos ja pirskota sitruunaa. Kyytipojaksi kuivaa, mineraalista valkkaria ja nautinto on taattu.

Ylellistä mökkileipää kahdella tavalla

Ruisleipä korvasienimuhennoksella

Ryöppää korvasienet kahdesti keittämällä noin viisi minuuttia kerrallaan. Vesi vaihdetaan välillä ja sienet huuhdellaan. Valuta ja anna jäähtyä.

Pilko salottisipulit ja sienet ja paista pannulla leveässä voissa.

Lisää suolaa, pippuria ja loraus kermaa.

Paahda ruisleipä ja levitä muhennos leivän päälle.

Mozzarella-ruisleipä nokkosmuhennoksella

Ryöppää nokkoset, valuta, jäähdytä ja pilko.
Kuumenna paistinpannu ja lisää reilu voinokare ja puristettu valkosipulinkynsi.
Lisää pilkotut nokkoset ja paista, kunnes näyttävät rapsakoilta.
Lisää suola, pippuri ja puristettua sitruunaa.
Paahda ruisleipä, lisää nokkosmuhennos, mozzarellaviipaleet ja kirsikkatomaatteja.

Täyteläinen nokkoskeitto

Pilko ryöpättyjä ja jäähdytettyjä nokkosia muutama desi ja paista pannulla voissa.
Lisää 3/4 dl vehnäjauhoja.
Lisää noin 8 desiä kasvislientä nauhana koko ajan sekoittaen reippaasti.
Mausta puolikkaalla rasialla esimerkiksi ruohosipulituorejuustoa ja fetajuuston jämäpalalla.
Lisää suolaa, pippuria ja puristettua sitruunaa.
Tarjoillaan keitetyn kananmunan kanssa.

Oodi ammattimiehille

Sade vihmoo ja Tikkumäen kattotyömaalla on vaihteeksi hiljaista.

Hommat ovat edenneet viime viikkoina hienosti ja valmista kattopintaa syntyy jo viimeiselle lappeelle. Yllätyksiä on tullut eteen yllättävän vähän alun jälkeen. Kun vanhoja kattopeltejä ryhdyttiin purkamaan, selvisi, että alusrakennetta on vahvistettava arvailuja enemmän. Ruoteiden vahvistamiseen on nyt käytetty kilometri puuta.

Ammattimiesten kädenjälkeä kelpaa ihailla eikä huomautuksille löydy aihetta. Paitsi ehkä silloin, kun katolla huhkitaan 12-tuntisia päiviä eikä malteta lähteä kotiin nostamaan välillä jalkoja pöydälle.

Tässä kuvasarjaa viimeisimmistä käänteistä katolla. RMT Jussi Merisaarella taitaa olla varauskirjassa täyttä lähiaikoina, mutta suosittelen kilauttamaan, jos etsinnässä on asiansa osaava peltikattoammattilainen Turun seudulta.

Tässä lähtötilannetta muistinvirkistykseksi.

Puutarhan puoli on valmis piipunpellitystä lukuunottamatta.

Tässä tilannetta alkuviikolta.

Kuisti melkein valmiina.

Pelti taipuu uskomattoman hienoon lopputulokseen ammattilaisen käsissä.

Näistä paloista alkaa työstäminen katolla.

Viimeinen lape odottaa pellitystä.

Urbaanisti luonnossa

Käsissäni on timanttinen laiskan naisen retkeilijäopas. Turunseutulaiset luontoasiantuntijat ovat koostaneet lähinnä Turun luontoretkikohteet yksiin kansiin. Mikä loistava oivallus aikana, jolloin luontoretkeily on supertrendikästä.

Mia Röngän, Ari Karhilahden ja Ann-Mari Rannikon kirjoittama Turun seudun retkiopas esittelee lähes 40 retkeilykohdetta Turun seudulta. Olen viettänyt kirjan parissa kaksi iltaa ja samoillut melkein takapihallani Turun Juhannuskukkulalla uusin silmin. Tästä opuksesta irtoaa iloa ja tekemistä vielä moneksi arki-illaksi. Kohteet ovat helposti saavutettavissa ja niiden esittely on tehty lukijaystävällisesti ilman uuvuttavia jollotuksia.

Yksi luontoretkiopuksesta erityisen ilahtunut velikulta on mopsimme Martti, joka rakastaa rypeä metsässä. Yksityiskohtana mainittakoon, että hankin kirjan Martille syntymäpäivälahjaksi kirjailijan signeerauksella tietenkin.

Jos äitienpäivälahja on vielä hankkimatta, tässä olisi laadukas kirja tarjolla. Levy suklaata messiin ja mutsi voikin sitten poltella kaloreita haahuilemalla luonnossa trendikkään urbaanisti.

Teos kannattaa sujauttaa reppuun ja suunnata päiväretkelle turkulaiseen lähiluontoon.

Useimpiin kohteista pääsee bussilla. Ihanan ekologista.

Näkymä melkein takapihalta Turun yli.

Liikunnallinen mopsimme sulattelemassa nakkeja.