maanantai 22. syyskuuta 2014

Vanhat laudat lattiaan ja pönttöuuniin pöhinää

Kun talosta räjäyttää kerralla puolet, on remonttitöiden vaihtelevuudesta etua. Kun kylpyhuoneen tuhtaus alkaa kyllästyttä, voi välillä kopistella olohuoneen puolella motivaatiota etsimässä.

Syyskuussa 2012 Tikkumäessä kiinnitettiin vanhoja lattialautoja olohuoneeseen asennetun lattialämmityksen päälle. Muovi- ja lautalattiakerroksen alta löytyi kevään purkutöissä todennäköisesti aivan alkuperäinen, satavuotias lattia, jonka halusimme palauttaa huoneeseen. Laudat olivat osin niin pahoin vaurioituneita, että jouduimme korvaamaan niitä. Korvauslautoja noutaessamme meille selvisi, että olimme osuneet vanhan kirkonlattian jäljille. Purkulaudat olivat niin jykevää tekoa, että niiden höyläämisessä oikeaan korkoon meni useampi ilta. Lopulta niistä muotoiltiin kehys, jonka sisään alkuperäiset Tikkumäen laudat asennettiin ruuvaamalla ja myöhemin pakkeloimalla kannat piiloon.

Toivottavasti tarina puretuista kirkon lattioista on totta. Siinä tapauksessa Tikkumäessä elää pala suomalaista kirkko- ja kunnantalohistoriaa. Kerron myöhemmin väliovista, jotka on irrotettu Salon vanhasta, sittemmin puretusta kaupungintalosta.

Lattialaudat odottavat asentamista.
Lautojen alle asensimme sanomalehteä, jotta lämmönluovutuslevyt eivät paista raoista. Parempi valinta olisi ollut yksivärinen pahvi, sillä nyt lattiaraoista irvistää uutistulva.

Lattia on epätasainen, mutta ihana.








Olohuoneessa jatkettiin myös seinien hiomista. Vanhat hirsiseinät levytettiin huokoleijonalla ja lastulevyillä niiltä osin, kun seinää koolattiin suoremmaksi. Saumoja hioessa menikin useampi ilta ennen kuin levyjen saumat saatiin pakkelilla tasaisiksi. Saaran kanssa saimme idean naputella esiin pönttöuunin takana olevan tiiliseinän. Rappaus helisi alas kevyellä vasaran koputtelulla ja tiilet viimeisteltiin puhtaiksi teräsharjalla. Ai vitsi, miten mukava oli ihastella tiiliseinää, kun lämmin tuli loimotti pönttöuunissa.



Pönttöuunin rappauksen takaa paljastui kaunis tiiliseinä.
Martti ekovillapehmustetussa remppapedissään.
Puristelevyjen alta löytyi vanha helmipanelikatto, joka oli paikoin pettänyt kiinnityksistään.


Ennen kuin syksyn kylmät saapuivat, ehdittiin Tikkumäessä puurtaa vielä ulkolaudoituksen parissa. Odotetaan aurinkoisia syyspäiviä, niin postaan ulkomaalin valinnasta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti